Ahkeruus palkitaan

Nimittäin kipeillä lihaksilla! Huomaa että ei hetkeen oo tullu mitään fyysisesti raskasta tehtyä ja paikat on päässyt tottumaan tähän löysään menoon. No saunasta on tosiaan enää runko jäljellä, suihkuakin sitten aloitettiin purkamaan jo eilen. En tiennytkään kuinka RENTOUTTAVAA on tuhota niitä ällön ruskeita ja beigejä laattoja ja tummentuneita puu paneeleja seinistä ja katosta. Sisko näpsi muutaman ennen -kuvan ennenkuin sorkkarauta alkoi heilua joten todistusaineisto jälkipolville on tallessa! :-D
Nöpis ei ollut eilen yhtään tälle projektille suosiollinen, heti jos jäi yksin niin alkoi se huomion haku -kiljuminen, hei äiti, oot jättänyt mut tänne YKSIN! Sama mitä lempi leluja pistin jätkän eteen joilla leikkiä niin mikään ei kelvannut. Joten minusta ei kovin paljoa ollut hyötyä tuolla pesuhuone projektissa, mutta kuistin projekti eteni, sillä sinne uskalsin ottaa pojan sitterissä kaveriksi ja heti homma onnsitui kun äiti oli näkö ja kuulo etäisyydellä.
Aamusellaan käytiin Nöpiksen kanssa shoppaamassa ensinnäkin remppatarvikkeita tuonne pesuhuoneeseen, mutta käytiin me sitten ihan omiksi huveiksi shoppaamassa syys/talvi kukat meidän pihalle ja muutama sisustusesinekkin tarttui mukaan (kuten AINA nykyään kun kaupoille lähden...) Lopussa alkoi pojalla turnauskestävyys loppua ja piti lähteä kiireen vilkkaa kotia kohti.
No kotiin päästyä pojalle evästä naamaan ja vaunuihin päiväunille. Kerkesin istuttaa kukat ulos ja siivota pihaa ennenkuin taas mentiin! (Nöpis nukkuu ihan täydet yöt, siinä kymmenen maissa pistää nukkumaan ja aamu kuuteen-seitsemään ihan yhtä soittoa ja sitten otetaan pullo velliä ja taas menee siihen yhdeksään -kymmeneen. Tästä syystä päivisin nukutaan max. puolen tunnin tömpsyjä ja paljon ei kerkeä tehdä siinä ajassa...) Pojalla oli keskosuuden takia kontrolli Sairaalalla ja kaikki oli juuri niinkuin pitää, soseita ollaan yritetty syöttää kolmen kuukauden iästä asti (keskosien on "Pakko" alkaa syödä aikaisin) mutta se ei ole oikein luonnistunut kun imemisrefleksi on ollut niin hallitseva ja kaikki ruoka on tullut kielen mukanan ulos. Sen lääkäri käynnin jälkeen kuin salaman iskusta poika oppi syömään ja kaikki menee mitä tarjoaa.
No, eksyin taas vähän sivupoluille, mutta toisin sanoen edistystä tapahtuu, hitaasti mutta varmasti!















Pelargoniat sinnittelee vielä, ajattelin siirtää ne sisälle jospa talvettaminen onnistuisi... Ja kuvista näkee että kivijalalle pitäisi tehdä jotain...