No tulipas taas pitkä väli postausten välille, mutta olin viime ja tämän viikon alun sellaisessa flunssassa että hengenlähtö tuntui olevan lähellä. Alkuviikosta raahasin itseni terveyskeskukseen ja sain antibiootit poskiontelontulehdukseen. Se on mulla ikuinen riesa joka tulee joka ikisen flunssan jälkitautina. Pari päivää meni kuitenkin vielä nappien saamisen jälkeen ennenkuin pystyi kävellä vessaan ilman sydämmen tykytyksiä ja pyörrytystä. HYI,inhoan sairastamista!
Tänään kasasin itseni sen verran että sain raivattua rempasta ja sairastamisesta aiheutuneen kaaoksen. Kyllä saikin heilua pää kolmantena jalkana... Pyykkivuoret kasvoivat järkyttävän suuriksi ja tässä niitä nyt sitten selätetään ens viikkoon asti... Voihan itku! Sain myös ne verhot jotka tilasin My dreamhomelta ja ne piti myös väkertää heti paikoilleen. "pienten" teknisten ongelmien jälkeen (onko ihminen vähän yksinkertainen jos ei tiedä edes mihin suuntaan ruuvia väännetään, KYSYN VAAN?!) sain eteisen verhot ripustettua paikoilleen, mutta keittiön verhot jäi suosiosta odottamaan miehen kotiin tuloa. (INHOAN justiinsa sitä kun on hyvä draivi päällä ja ideat selvinä mielessä ja sitten se teko tyssää siihen kun ei osaa tai fyysisesti jaksa toteuttaa sitä ideaa...)
Tuossa muutama postaus alaspäin laitoin joitakin väliaikakuvia meidän eteisestä ja tänään sitten laittelin paikat valmiiksi jotta sain vihdoinkin otettua kuvat.
Jostain syystä noista kaikista kylteistä sun muista on tullut mulle ihan pakkomielle ja niitä löytyy joka huoneesta...Olenkin yrittänyt nyt vähä hillitä tuota kylttien ostelua, mutta tuo teksti tuossa eteisen kyltissä oli mun mielestä niin osuva että pakko oli ostaa!
Onkohan tuo sairaus jotenki tappanu jotain keskeisiä soluja mun aivoissa kun tuntuu että oon taantunu takasin teini-ikään... (Hyh, oli muuten sellasta aikaa että NEVER AGAIN!) Oon pari päivää tuijottanu iltasin youtubesta kaikkia niitä musavideoita ja biisejä joita silloin villissä nuoruudessa renkutin. Esim. Green Day, rumpali on aivan I-H-A-N-A ja suurinpiirtein sydämmet lentelee korvista kun näitä videoita katson. Siis ihan TOSI, eikö tää vaihe oo jo kerran koettu?! Toisaalta hävettää tällanen "fanitus" mutta samalla en voi itselleni mitään. Heh, on mullakin murheet...
Näihin kuviin ja tunnelmiin tälläkertaa...
Hyvää viikonloppua!
