Ja toive olis että tämä on se vuosi kun ne lähtee. Olen aloittanut dieetin elämäni aikana about 1500 kertaa, harvemmin siitä mitään kummoisempaa tulosta on tullut. Toki olen muutaman kerran onnistunut ja pitänytkin painoni kauan aikaa, mutta aina on tullut jokin takaisku joka on laukaissut tunnesyömisen. Mulla tuo tunnesyöminen on se ongelma numero 1. minkä takia olen tässä jamassa nyt. Tunnistan ongelman itsekkin, mutta kun "kohtaus" tulee niin en jaksa välittää. Nyt kun olen tuon käden kanssa kärvistellyt pitkästi toista vuotta niin uskokaa pois että nittä "kohtauksia" on ollut jokunen. Siksi tässä puntarilla käynti saakin aikaan pienen paniikkikohtauksen ja nyt motivaatio on todella kova!
Nyt ajattelin olla laskematta kaloreita, pisteitä tai mitään muutakaan. Jätän herkut vähemmälle, lisään kasviksia ja proteiineja hyviä rasvoja unohtamatta, pienennän annoskokoja ja katsotaan mihin se minut vie.
Noista lukuisista ja lukuisista laihdutusyrityksistä on käteen jäänyt sen verran kokemusta, että tällä kertaa en lähde niin kamalasti rajoittamaan syömistä. Normaalisti kun laihduttaisin niin tavoite olisi syödä mahd. vähän ja joka suupalasta tuntea mieluiten syyllisyyttä. Ja kun en onnistu kituuttamaan nälkäkuurilla paria viikkoa kauemmin ja tulee yhtenä päivänä syötyä enemmän kuin "saisi" niin hommahan on ihan pilalla ja mulla menee kovaa (jääkaapin ja sohvan välillä) ainakin seuraavat pari viikkoa. Jos tällä tavalla tulee edes kohtuullista tulosta ts. paino putoaa edes 100g viikossa niin näin aijon jatkaa kunnes putoaminen loppuu kokonaan ja on pakko miettiä sotasuunnitelma uusiksi. Olen mulle-kaikki-heti-NYT -tyyppi, ja HITAASTI pudottaminen on todella VAIKEAA, sillä haluan näkyviä tuloksia HETI! Mutta edellisetkään yritykset eivät ole juurikaan mua onnelaan vieneet niin kokeillaan nyt näin.
Toinen iso muutos on LIIKUNTA. Olen armoton sohvaperuna. Tai en ole aina ollut, mutta viime vuosien leikkaukset (tai ne sairaslomat) vaikea raskaus ja jatkuvat KIVUT on vieneet mun liikunta innostuksen pakkasen puolelle. Ennen RAKASTIN salilla käymistä ja varsinkin kesällä RULLALUISTELUA! Mutta ennen raskautta en voinut enää endon takia luistella kun se tärinä mikä siitä lähti, aiheutti melko sietämätöntä kipua! Nyt odotan kesää innolla josko raskaus olisi helpottanut tuota pirullista tautia sen verran että voisin taas luistella! Vielä joku vuosi sitten (ennen leikkauksia) vedin aivan innoissani juoksukoulua läpi ja opin nauttimaan juoksusta, mutta leikkaus ja varsinkin 10 viikon sairasloma veti kunnon ihan nolliin ja KAIKKI oli aloitettava taas alusta.
Nyt haluan opetella taas liikkumaan. Tai paremminkin NAUTTIMAAN siitä liikunnasta. Koska kunto on ihan pohjalla, niin puolen tunnin vaunulenkki kerralla on näin aluksi enemmän kuin tarpeeksi. Tavoite on liikkua viikossa vähintään 3 tuntia hikiliikuntaa (ja uskokaa pois, tuolla auraamattomilla teillä kun työntää vaunuja sen puoli tuntia niin takulla on hiki!) ja siihen päälle vähän lihaskuntoa, mielellään pari kertaa viikossa. Ei ole mahdoton tavoite, ja kunhan vähän kunto kasvaa (ja perhana, tulis se kevät ja sulais nää lumet pois!) niin haluaisin aloitta taas sen juoksukoulun.
Näillä mennään nyt ja toivottavasti jossain välissä näen jotain tuloksiakin. Edelleen liikunta ottaa koville (rapakunto nääs) mutta ainakin HALUAN jo lähteä lenkille kun tiedän miten hyvä olo siitä tulee!
