Pitkästä aikaa kuomaseni!

Onhan tässä vierähtänyt tovi jos toinenkin kun viimeksi näillä nurkilla pyörin. Muiden blogeja olen kyllä käynyt selaamassa melkein päivittäin mutta omani on ollut pölyä keräämässä jo useamman kuukauden. Ei vaan hotsittanu, ei sitte yhtään.

Mitään maatamullistavaa ei ole tapahtunut näillä lakeuksilla, mitä nyt juniori täytti vuoden ja on siis oppinut kävelemään. Ja melko haipakkaa on sen jälkeen piisannut. Se tahtoo tuo ajan käsite muuttua sillä sekunnilla kun omin jaloin pääsee tutkimaan maailmaa (lue:pahantekoon). Jos itse keräät leluja lattialta takareidet huutaen vartin (jotta mahdut imurin kanssa sekaan) niin alle metrin tumpilta niiden samojen lelujen levittämiseen menee apauttiarallaa 2 sekunnin sadasosaa. Kai se kasvamisen myötä katoaa ihmislapselta jokin tärkeä taito...

Tai jos käännät hetkeksi katseesi ja laitat tiskit koneeseen niin pieni sähköjänis on valoakin nopeammin kiivennyt pöydälle ja päivittää innoissaan äitin facesivuja. Siinä sitten syöksyt kuin paraskin baseball -pelaaja pelastamaan jälkikasvusi ennenkuin se tippuu ja tuhoaa tulevaisuutensa eväät. Syöksyessäsi mietit miksei JOKU ole keksinyt varaosina myytäviä selkään asennettavia silmiä.

Välillä tekisi mieli mennä pihalle ja huutaa ketutus pihalle navikat kaakossa ja vielä vähän päälle. Mutta näilläkin lakeuksilla asuu ihmisiä sellaisen mölinän kantomatkalla jotta olen jättänyt väliin. Nyt kun olen sairas (kiva kesäflunssa) niin hermot on ehkä 2 millin mittaset ja meidän lapsella kun vauthi vain kiihtyy kun EI -sana kajahtaa ilmoille. Jos et puhu mitään (lue: jos et kiellä) niin sehän on ihan tylsää ja homma (pahateko) menettää heti mielenkintonsa kun sehän on - hui sentään- sallittua!
Mutta ihan turha kai tässä on kitistä kun itse olin samanlainen pienenä ja vauhtia oli sata lasissa ja järkeä mukana ehkä kahden aivosolun verran. (Eikä tuo mieskään kuulemma oo ihan rauhallisimmasta päästä ollut, Vaahteramäen Eemelin kanssa olivat kuulemma samiksia niin ulkonäöltä kuin mielikuvitukseltaan...)

Mutta jos rehellisiä ollaan niin näitä päiviä on melko harvassa ja yleensä ottaen elämä on ihan mahtavaa (mitä nytkin melko väkevät lemut vaipasta tuoksahtaa) enkä vaihtaisi tätä siis ihan yhtään mihinkään!




- Kati -

P.S Ja remppakin ON edennyt yhden makkarin verran ja piha muuttanut muotoansa, mutta palataan niihin vähän myöhemmin. Toivon mukaan siihen ei mene kuukausi tolkulla... :-D

Sairastelua

Sairastelun perään täällä meidän torpassa. Ensin oli se iki-ihana mahatauti. Poika oksensi rajusti yhden yön ja aamulla pyysi jo mammaa. Siitä pari päivää niin minä ja mies sairastuttiin melkein samalla kellonlyömällä, miehellä se oli ohi aamuun menessä ja mulla tietenki kesti se heikko olo pari päivää.
Siitä ku toivuttiin niin sitten nousi pojalle kuume ja kamala flunssa. Siitä seuraavana päivänä alkoi flunssa mulla (ilman kuumetta) ja nyt on varmaan mies tulossa flunssaan. Pojalla pari päivää kuumetta, pari päivää tosi kipeä kurkku (kamala huuto alkoi aina kun piti nielaista)ja se olikin melkein siinä. Mulla jo kohta viikon ollut kamala flunssa ja olo kuin viikon vanhalla raadolla. Tää tauti ei tunnu asettuvan millään! Mulla pitäis alkaa työt äippäloman jälkeen nyt perjantaina, mutta voin sanoa että näin heikolla hapella en kyllä kykene töihin menemään... Onpa ihan kivaa aloittaa työt saikulla. Ollaan vaan pojan kanssa katsottu haikeana pihalle kun pakkaset on hellittänyt ja ulkona on ihanan keväinen ilma. Me vain ei kyetä vielä menemään ulos...

Sisustusrintamalla on tapahtunut kyllä tässä kuukauden aikana ihan kivasti, esim. meidän makkarin remppa on valmistunut, uudet kevät tekstiilit olen saanut hommattua yms. Ongelman aiheuttaa tämä mun jatkuva sairastelu joten meillä ei ole viimeaikoina siivottu järin tiheään. Vain kaikkein pakollisin on tehty (tiskit ja lelut kerätty) joten täällä ei ihan kamalasti ole ollut kuvaus inspiraatiota. Elän toivossa että tää tauti hellittäisi ihan pian ja pääsisin laittamaan kevättä kun pojan synttäritkin on ihan parin viikon päästä!

Siis pitkä on ollut blogitauko mutta kyllä tää tästä taas kun palaan elävien kirjoihin!

Teho sunnuntai!

Tässäpä tämä meidän kolmas adventti sunnuntai, kuvina tällä kertaa:


Päivä on ollut enimmäkseen tätä:




josta syystä on ollut pakko ottaa liikaakin:




Välissä on ollut:







Ja tätä on hoettu vähän liiankin kanssa tänään:




Ja loppu ilta meneekin sohvalla näiden kanssa:





Tällainen on Katin sunnuntai ollut, minkälainen on Sinun sunnuntaisi?

Kettu Repolainen

Eli siis tää juttu on ilman mitään kuvia tai kivoja lauseita, pakko edes johonki kirjottaa. Täällä on sellanen maanantai/yleiskettu kylässä että oksat pois! KAIKKI ottaa päästä ja kovaa! Kieli pitkällä sitä uutta ompelukonettakin odotin ja tuolla se nyt kököttää mun sopessa ja en ole kertaakaan edes kokeillut sitä!

Karmit on maalaamatta (ovet tosin jo paikoilla) kämppä siivoamatta ja läskit pursuaa housun liitingistä! Tää akka on tuijottanu koko päivän Twillight saagan ykkös ja kakkos osaa, välillä vain käyny lapselle lappaamassa ruokaa suuhun. (Omani on ollut edelleen ei ruokittavien listalla) Just nyt kaikki saa mun puolesta vaikka hukkua paskaan, palaan asiaan vaikka huomenna tai ens vuonna. Tällä laihiksella ei TIETENKÄÄN oo mitään tekemistä asian kans, mutta tässä iässä pitäis jo tietää että mikä laulaen tulee se viheltäen menee... vai miten se oli. Täällä on nyt sitä ujellusta sitte ihan kympillä menossa. Jospa huomenna olis parempi päivä, tän avioliiton kannalta olis NIIN paljo parempi jos huomenna olis parempi päivä! Mies kun on niin lehmän hermonen, se ei suutu ikinä, kokeilkaapa sellasen kans elää ku itellä on paska päivä!

Tää poistuu nyt kattoon sitä Twillight saagan kolmatta osaa, ja kysyyn mieheltä onko mun kainalopaikka enää avoinna, joten KIITS JA HYVÄÄ MAANANTAIN JATKOA!

Kauniita ajatuksia

Olen (jopa kiusallisuuteen asti) hyvin herkkä ihminen ja monet pienet ja mitättömät asiat saavat minut herkistymään ja kyyneliin. Kommentit ja uudet lukijat sekä Saaran sisustusunelmia -blogin arvonnan voitto saivat minut herkistymään ja melkein vetistelemään. Pienet asiat elämässä tekevät välillä NIIN onneliseksi! KIITOS SIITÄ! Joka ikinen kommentti on minulle tärkeä ja saan niistä voimaa.





Remppa lähestyy ja minä en malta pysyä housuissani! Pää pursuaa ideoita ja tuunausta odottavien jono vain kasvaa. Ompelukoneellekkin olisi tekemistä...







Nöpönenä Nöösimme kasvaa ja kehittyy, huomenna on 5kk neuvola ja nähdään paljonko jätkän pätkä on kasvanut.





Meidän koirat nauttii, perjantaina on maaginen 20.8 jolloin (metsästys)koiria saa taas käyttää metsässä treenaamassa. (Mieskin nauttii, odottaa kuin kuuta nousevaa)



Kuvassa labbispoika Rudolf (Rudi) 2v5kk



Kuvassa Karjalaispoika Pelurin Lokari (Riki) myöskin 2v5kk


Nyt kutsuu rentoutuminen telkkarin edessä ja NukkuMatti.

Hommat edistyy

Hitaasti mutta varmasti hommat edistyy. Eilen mies ja ystävämme asensi keittiön ja eteisen oviin vetimet ja tilasimme pesuhuoneen ja saunan lattialaatat sekä pesuhuoneen seinän koristelaatat. Näimme kirvesmiestäkin pikaisesti kaupungilla (pieni kaupunki) ja hän ehtisi aloittaa meillä ensi viikon jälkeen! Olen aivan innosta soikeana! Vihdoinkin saa kodin kuntoon ja tää "poikkeustila" loppuu.

Eilen taas kaupungilta tullessa oli autonperä täynnä paketteja (Voi nolotus!) ja uusi kamera saapui vihdoinkin. En ole ehtinyt siihen vielä juurikaan perehtyä, mitä nyt muutaman koekuvan pikaisesti räpsäisin. Todella hyvältä tuntui ja tarkennus varsinkin on IHAN eri luokkaa kuin vanhassa kamerassa.

Nyt kuuluu lapsen suusta varotusääni; jos et ihan justiinsa tuu antaan ruokaa niin MÄÄ SUUTUN! Vähän hätähinen lapsi, mistä lie periny sen... ;-)


(Vierashuone on enää ihan pikkuisen kesken, illalla pitää ottaa uusia kuvia ja esitellä se. Se on ainoa huone jota ei nyt rempata ollenkaan, siellä on melko uusi tapetti seinällä joka on ihan hyvä.)

Heinäkuu lähenee loppuaan

Hiljaista on ollut täällä blogissa, vaikka vähän olen saanut asioita eteenpäin täällä päässä. Meillä vain kamera on peestä (tai kuvaaja, kuka tietää) ja tilasinkin uuden kameran joka toivottavasti on pitkäikäisempi kuin tämä entinen. Sitä odotellessa.

Meistä tuli myöskin eilen talonomistajia, kun ostimme tämän nykyisen talon itsellemme. Iso asia minulle vaikka käytännön elämään ei juurikaan vaikuta sillä asumme tässä jo. Remppa tosiaan alkaa parin viikon päästä, sitä myös odotan jo kovasti sillä mieheni sisko (joka opiskelee kirvesmieheksi) tulee tekemään meille työharjoittelua. Mukavaa kun tulee, saa seuraa päiviksi ja hommat etenee nopeampaa. (Itse olen päivisin välillä kiinni Mr. Jessessä ja mitään pitkäaikaista ei viitsi yksin aloittaa)

Eilen leikoin tilkut valmiiksi meidän uuteen makkariin tulevaan täkkiin. Ajattelin tehdä oikein kunnon kokoisen, 220*130cm. Käy jalkopäähän tarvittaessa päiväpeiton tapaiseksi vaikka suunnitelmissa on laittaa äitini virkkaama päiväpeitto. Ja tuon kokoiseen jo melkein kääriytyy sadepäivänä lukemaan. Mieheni serkku sai viime viikonloppuna pienen pojan ja rotinoitakin pitäisi miettiä. Varmaan teen samantapaisen tilkkutäkin kuin Jessellekkin ja jotain siihen kaveriksi. Vaikka meidän pieni mies ei ole vielä kuin 4 kk, tuntuu niin ihanalta päästä pitämään aivan vastasyntynyttä!

Kellarin siivouksessa löytyi ihana jurvalaistooli, joka on vähän heikolla hapella, mutta toivonmukaan siitä saa ihan käyttötuolin kun vähän kunnostaa. Sekin projekti olisi edessä kun nämä järjettömät 35 asteen helteet on nyt (toivottavasti) vähäksi aikaa ohi. + muutama muu kiva projekti!

Nyt ollaan lähdössä lähikaupunkiin vetokisoihin, saas nähdä mitä Jesse sanoo pärinästä!


Hyvää viikonlopun jatkoa!

Mietiskelyä

Veljeni poikineen lähti tänään kotiin päin. Ovat kyläilleet täällä sunnuntaista lähtien. Oli mukavaa kun kävivät ja elokuussa näemme taas kun me vuorostaan menemme heille kylään.




Sohva asiassakin pääsimme miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Päätimme vielä pitää vanhan sohvamme sillä se on tosiaan vasta kolme vuotta vanha. Ompelen siihen vain uuden päällisen niin olohuoneen ilme muuttuu heti. Tämä tuleva projekti kyllä vaatii kaiken sen vähäisenkin taidon mitä minulla on ompelemisesta. Ajattelin ensin tehdä lakanakankaasta tavallaan mallikappaleen (paikallinen kangaskauppa myy sitä 4,5€/kg joten ei sille niin kamalasti tule hintaa) ja katsoa miten se onnistuu ja miten se käytössä käyttäytyy. Jos onnistuu hyvin niin sitten voisin ostaa vähän tukevampaa ja kestävämpää kangasta ja ommella sitten "lopulliset" päälliset.





Kirppislöydötkin on pesty ja kuvausta odottavat, illalla voisin niihin paneutua enemmän. Mielessä pyörii ainakin kolme projektia jotka pitäisi toteuttaa. Löysin maanantaina meidän aitasta vanhan tuolin joka oli melko palasina ja olen nyt liimaillut sitä kasaan. Ei siitä koskaan tule tarpeeksi tukevaa istumiseen, mutta yöpöydäksi varmasti käy. Siitä pitäisi rapata irtomaali ja lika pois ja kevyesti hioa ja pistää vähän uutta maalia pintaan. Täällä sataa ja on epävakaista ulkona joten tänään ei varmasti voi paljon maalausurakoita harrastaa.





Ollaan lähdössä tosiaan ensi kuun alussa reissuun. Menemme Tampereen kautta Poriin veljelleni kylään ja mies käy samalla Sonisphere- festareilla katsomassa Iron Maidenia. Minua ei jaksa sen verran kiinnostaa että ostaisin lipun ja lähtisin sinne seisoskelemaan (viime vuonna olin katsomassa Metallicaa ja se ihmismäärä oli jotain aivan järkyttävää) joten me Jessen ja siskoni kanssa (joka myös lähtee) panostamme shoppailuun ja kirppistelyyn. Tulomatkalla ajamme taas Tampereen kautta ja Jesse jää mieheni siskolle yökylään ja me menemme hotelliin viettämään hääpäivää. Ennen kotiin lähtöä käymme vielä Tampereen Ikeassa (johon minulla on jo kilometrin pituinen ostoslista) ja kirpputoreilla ja ajelemme hiljalleen kotiin.










Mutta tuo sateinen sää suorastaan vaatii vetäytymistä soffalle viltinalle hyvän kirjan kanssa. (Suklaalevy ei olisi pahitteeksi myöskään... ;-))

PieniSuuri päivä

Ajattelin postailla tässä muutaman kuvan samalla kun harjoittelin fotoflexin käyttöä. Ensimmäisenä on kuva tämän kevään/kesän projektista. Mulla kun aina pälkähtää päähän ideoita joita sitten haluan toteuttaa ja mies yleensä tiputtaa mut maanpinnalle jos idea on aivan mahdoton. Tätä kyseistä ideaa mies kannatti ja oli jopa apuna tekemässä. Tämä on mun pitkäaikainen unelma joka vielä alkutekijöissään, aikaa myöten varmaan vielä paranee:





Harmi kun en tajunnut ottaa ennen -kuvaa tästä paikasta. Tässä nimittäin oli jo tuo iso kivi ja kivipenkki. Siitä se ajatus sitten lähti. Siirtelin tuon suihkulähteen oikealla puolella olevaan kukkapenkkiin omia monivuotisia kukkia, (keisarin?)liljoja, unikoita, vuohenkilpeä, maahumalaa ja keskellä on jopa pioni, mutta taisi tykätä kyttyrää siirrosta kun ei oikein jaksa kasvaa.

Ja tässä kuvia tämän kesän kesäkukista:


















Meidän Jesse täytti perjantaina neljä kuukautta syntymästä ja kaksi kuukautta lasketusta ajasta. Jesse syntyi yllättäen rv 32 ja vietti kuukauden keskolassa kasvamassa. Nyt pieni mies kasvaa ja kehittyy kohisten, tänään on höpötellyt isällensä kuin pieni papupata. Hymyilee kovasti mutta ei vielä naura ääneen. Sitä odotellessa.

Huh hellettä!

Lämpöä piisaa! Mulle on jo liian kuuma ja vauvallaki on tukalaa vaikka pelkällä vaipalla mennäänki päivät. Ja kaiken tämän päälle täytyy mennä hammaslääkäriin, YÖK! Hammas tuli kipeäksi (lauantaina tottakai!) ensimmäisen kerran varmaan 10 vuoteen ja ei muutako särkylääkettä naamaan ja maanantai aamua odottamaan. Sain onneksi ajan tälle päivälle. Pikkumieskin tekee ilmeisesti hampaita kun poloinen hankaa kielellä alaikeniä koko ajan ja nyrkkiä pitää tunkea suuhun. Kipeäähän se hampaiden teko tekee ja ties kuinka kauan menee ennenkuin tulevat pintaan asti.

Pientä inspiraation poikasta on ilmassa ja kävinkin kangaskaupassa ja katselin kaikki tarvittavat tarvikkeet kasaan. Tässä jos illalla vaikka ennättäisin toteuttaa suunnitelmani niin olisi huomenna jotain kuvattavaa. Siivouskin pitäisi hoitaa jossain välissä, mutta tällaisilla helteillä olen kyllä antanut itselleni periksi... Iltaisin kun on viileämpää järjestelen vähän paikkoja ja pyöritän koneellisen pyykkiä ja hoidan tiskit, mutta siihempä se on jäänyt. Pino likaisia mattojakin odottaa pesua. Huoh...
Kirpputoriltakin tarttui jotain pientä mukaan, siitä myös kuvia myöhemmin. (Kukahan opettaisi minua kameran käytössä ja valokuvaamisessa, tiedän juuri ja juuri mistä kameran napista painetaan jos kuvan haluaa...)

Mutta kutsuhuuto kaikui, täytyy mennä!