Uusi perheenjäsen

saapui meille torstaina. Kokonaista 50 tuumaa uutta televisiota.



Aluksi olin kovasti vastaan, sillä edellinen televisio ei ollut kuin neljä vuotta vanha, mutta sitä vanhaa kuvaputkityyliä. Ja muistaakseni "vain" 28 tuumaa. No pakkohan se oli suostua kun mun oli nuo uudet sohvatkin saatava vaikka edellinen ei ollut kun sen neljä vuotta vanha! Kyllä se ukko piru tietää mistä narusta vetää... ;-D
Okei, ostetaan sitten uusi televisio, mutta sen kokoinen joka mahtuu tuohon kirjahyllyyn. Kovasti tuo mittanauhan kanssa heilui ja vannoi kautta kiven ja kannon että uusi televisio mahtuu tuohon sille varattuun paikkaan. No telkkari kun saapui niin eihän se tuumannutkaan mahtua siihen! Pakko se johonkin on nostaa, kun meillä on pieni mittarimato lattialla joka kyllä keksii heti sen yhden paikan mihin EI saa koskea! Oli pakko laittaa se nyt aluksi tuohon kirjahyllyn ylähyllylle ja uusi televisiotaso on siis hakusessa. Mulla on vain niin kranttu maku että mikään mihin olisi just nyt varaa ei kelpaa ja mitään hätävara häkkyrää en kyllä osta. Ja tuo edellinenkin hylly olisi myytävä pois (kirpputorilla tai regionline.fi) alta ennen uuden ostamista.
Että täällä ainakin on todistettu, että tie miehen sydämeen (myös pienen sellaisen) käy uuden television kautta.

Jesse kävi torstaina lääkärineuvolassa ja kovasti on kasvanu poika, vaikka tiesinhän minä sen. reipas 68cm pitkä ja reilu 7700g oli painoa. Ilmeet on niin ihania kun nyt oikein herran oma persoona alkaa puskea läpi. Niin ja kuinka saatoin unohtaa!!! Eka hammas on täällä! Pikkuisen pilkistää alaleuasta kun nätisti hymyilee ja toinen on viereen jo myös tulollansa.

Iskän kans katottiin kaikessa rauhassa telkaa ja äiti tuli kameran kans häiritteen. Mee ny pois siitä!



Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olohuone

Vihdoin sain vaihdettua verhot olohuoneeseen ja vähän laitettua jotain täytettä tuohon sohvien kulmassa olevaan tilaan. Vieläkään en tiedä olenko siihen tyytyväinen, mutta uskon sen jalostuvan vielä ajan mittaan.



Rakastan kynttilän valoa ja sitä tunnelmaa!



Mun "tikkaat" jotka on olleet edellisessä elämässä hyllyn jalat jotka petsasin tummaksi.



Laitoin Nöpiksen kuvia roikkumaan ohuella kettingillä, rakastan noita herkkiä kuvia ihanan pienistä nyrkeistä.



Rakastan noita vanhoja pokia, meillä niitä riittää tällä sisällä ja vielä on vino pino tallissa jemmassakin.





Rakastan myös viherkasveja ja kukkia.





Hauska taulu joka on kieltämättä totuus ja siksi roikkuu meillä aitiopaikalla... ;-D


Tänään olen leiponut kakkupohjat lauantaita varten ja huomenna vain tahti kiihtyy! Onneksi äiti tulee huomenna avuksi joten kaikki tulee varmasti tehtyä yhteistyöllä. Siivota pitää myös, meillä kun on tuo karvainen lapsi joka omalta osaltaan sotkee paikkoja. Yritän muistaa ottaa kuvia juhlista, ellei meno sitten ylly liian railakkaaksi... ;-D
Ihanaa nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä kaikkia yhdellä kertaa!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Onni

Olohuoneen valmistumista jouduin siirtämään huomiselle kun sairaudestani johtuen ilta on mennyt taas kipujen kanssa viruessa. Sen takia nytkin istun ihanalla ektorpillani vaikka kello on jo yli yksi. On tosi kipeä vatsa. Kohta otan särkylääkkeet ja syön jotain (voimakkaita lääkkeitä ja vatsa tykkää huonoa jos otan tyhjään mahaan) ja toivon mukaan helpottaa.
Kivuista huolimatta on jotenkin rauhallinen tunnelma, alkaa tämä olohuone olla mun maun mukainen. Löysin tänään uudet verhot olohuoneeseen ja pieni ompelu inspiraatiokin iski, mutta sitä varten pitää mennä kangaskauppaan. Mies kysyi jo tänään vähän tuohtuneella äänellä (kun maalasin yhtä sivupöytää valkoiseksi) että miksi kaikki täällä pitää olla valkoista? On kuulemma jo allerginen koko värille! No on meillä toki muitakin värejä, saattaa vain tuntua siltä kun seinät ja katot on valkoista, olohuoneen pöytä ja nyt sitten nämä uudet sohvatkin.
Sohvatyynyt sai päälleen syksyn värit ja huomenna puupenkkikin hyvästelee kesäisen vihreän ja siirtyy haikeana syksyä kohti.

Näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen, "nautin" siitä kun saan yksin istua sohvalla ja nauttia tästä ihanasta tunnelmasta.





P.S. Kivasti on jo arvontaan osallistujia, mutta aina mahtuu mukaan lisää! Parin postauksen päässä voi vielä osallistua!

Jännittää!

Ihan pitää välillä ulos katsoa kun olo on ihan kuin jouluna aaton aattona. Jänskättää ja mieli on malttamaton. Ei mitään sen kummempaa tai vakavampaa kuin se että meidän uudet sohvat tulee vihdoinkin huomenna! Vanha menee kirpputorille ja saa toivottavasti uuden kodin. Oikein syyhyttää päästä vaihtamaan syksyn värejä olohuoneeseen. Verhoja meillä ei ole tänne olohuoneeseen kuin nämä yhdet jotka on ikkunassa nyt, en ole yhtään vielä ehtinyt perehtyä koko asiaan. Täytyy pistää mietintämyssy päähän josko sitä ostais kangasta ja ompelis verhot vai ostaisko ihan valmis -sellaiset.

Nöpis on oppinut kääntyilemään, ei vielä ihan mene selältä mahalleen, käsi on jotenkin väärässä asennossa. Mutta kun sen laittaa lattialle peiton päälle makoilemaan niin kohta on pyörinyt sitä pois... ;-)

Huomenna päivittelen kuvia meidän uusista sohvista ja olohuoneesta, tää nyt oli vain tällanen intopiukeen malttamaton hehkutus... :-D