perjantai 3. kesäkuuta 2011

Pitkästä aikaa kuomaseni!

Onhan tässä vierähtänyt tovi jos toinenkin kun viimeksi näillä nurkilla pyörin. Muiden blogeja olen kyllä käynyt selaamassa melkein päivittäin mutta omani on ollut pölyä keräämässä jo useamman kuukauden. Ei vaan hotsittanu, ei sitte yhtään.

Mitään maatamullistavaa ei ole tapahtunut näillä lakeuksilla, mitä nyt juniori täytti vuoden ja on siis oppinut kävelemään. Ja melko haipakkaa on sen jälkeen piisannut. Se tahtoo tuo ajan käsite muuttua sillä sekunnilla kun omin jaloin pääsee tutkimaan maailmaa (lue:pahantekoon). Jos itse keräät leluja lattialta takareidet huutaen vartin (jotta mahdut imurin kanssa sekaan) niin alle metrin tumpilta niiden samojen lelujen levittämiseen menee apauttiarallaa 2 sekunnin sadasosaa. Kai se kasvamisen myötä katoaa ihmislapselta jokin tärkeä taito...

Tai jos käännät hetkeksi katseesi ja laitat tiskit koneeseen niin pieni sähköjänis on valoakin nopeammin kiivennyt pöydälle ja päivittää innoissaan äitin facesivuja. Siinä sitten syöksyt kuin paraskin baseball -pelaaja pelastamaan jälkikasvusi ennenkuin se tippuu ja tuhoaa tulevaisuutensa eväät. Syöksyessäsi mietit miksei JOKU ole keksinyt varaosina myytäviä selkään asennettavia silmiä.

Välillä tekisi mieli mennä pihalle ja huutaa ketutus pihalle navikat kaakossa ja vielä vähän päälle. Mutta näilläkin lakeuksilla asuu ihmisiä sellaisen mölinän kantomatkalla jotta olen jättänyt väliin. Nyt kun olen sairas (kiva kesäflunssa) niin hermot on ehkä 2 millin mittaset ja meidän lapsella kun vauthi vain kiihtyy kun EI -sana kajahtaa ilmoille. Jos et puhu mitään (lue: jos et kiellä) niin sehän on ihan tylsää ja homma (pahateko) menettää heti mielenkintonsa kun sehän on - hui sentään- sallittua!
Mutta ihan turha kai tässä on kitistä kun itse olin samanlainen pienenä ja vauhtia oli sata lasissa ja järkeä mukana ehkä kahden aivosolun verran. (Eikä tuo mieskään kuulemma oo ihan rauhallisimmasta päästä ollut, Vaahteramäen Eemelin kanssa olivat kuulemma samiksia niin ulkonäöltä kuin mielikuvitukseltaan...)

Mutta jos rehellisiä ollaan niin näitä päiviä on melko harvassa ja yleensä ottaen elämä on ihan mahtavaa (mitä nytkin melko väkevät lemut vaipasta tuoksahtaa) enkä vaihtaisi tätä siis ihan yhtään mihinkään!




- Kati -

P.S Ja remppakin ON edennyt yhden makkarin verran ja piha muuttanut muotoansa, mutta palataan niihin vähän myöhemmin. Toivon mukaan siihen ei mene kuukausi tolkulla... :-D

2 kommenttia:

  1. Suloinen poika! Jos sillä on jossain aurinkokenno? Äläkä siivoa niitä leluja niin usein, joku muu saa sen tehdä jos haittaa, eikös niin?
    -Pipilotta-

    VastaaPoista
  2. Joku varavirtajärjestelmä sillä täytyy olla! Meillä ei (valitettavasti) leluja kerätä kovin usein, vähintään kerran viikossa on tosin imuria näytettävä näille lattioille, muuten alkaa sohvien alla kehittyä ihan uusi haara evoluutioon. Mutta yleisesti ottaen ei mua lelut lattialla häirihte, eikös ne leikkimistä varten oo hommattu?! ;-D

    VastaaPoista