Joulupäivä

Joulupäivä on mennyt täällä ainakin siihen perinteiseen malliin. On syöty ja juotu, löhötty ja luettu. Vähän käytiin näyttämässä nokkaa pihalla ja myös kestitty muutamat vieraat. Kiva päivä kaiken kaikkiaan (jos ei melkein jatkuvaa ähkyä lasketa)!

Jesse ainakin oli ollut super kiltti jos lahjojen määrästä voi mitään päätellä. Joulupukilla oli kyllä työ saada kannettua kaikki lahjat tupaan.





Iskän sylistä oli turvallista katsoa pukkia ja kummasti niitä lahjoja kasaantui pienen miehen viereen!




Lahjoilla piti toki heti tänään leikkiä, taisi vain nuo muovit ja kääreet kiinnostaa vielä enemmän kuin itse lelut.

Nyt alkuillasta käytiin vielä muutaman minuutin happihyppely pihalla ja testattiin samalla pukin tuomaa uutta pulkaa.



Nyt on onneksi pieni mies jo vetänyt hirsiä monta tuntia, kun eilen ei tahtonut millään saada nukkumaan. Taisi kello olla jo lähelle puolta yötä ennenkuin saatiin jätkä taipumaan unille! Tässä alkaa äitilläkin silmät lupsahdella, jos hörppäis lasin samariinia (:-/) ja lähtis kirjan kanssa sänkykamaria kohti!

Joulu on täällä!

Lumiset oksat vihreän puun
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.


Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2011 toivottaa: Mäkitalon väki

Kiva päivä

Olipas kiva...



...olla...



...isän kanssa kahdestaan kotona KOKO päivä!



Kunnes tyhmä äiti tuli kotiin!

jouluinen tilkkupeitto& sairastelua

Hiljaista on taas blogissa ollut, mutta onneksi täällä kotona on edes jotakin tapahtunut. Joulua olen yrittänyt valmistella, siis sen mitä olen käteni kanssa pystynyt. Hain jälleen torstaina 4 kortisonipiikkiä tuohon olkapäähän ja nyt vasta rupeaa ehkä vähän helpottamaan. Kaiken lisäksi Nöpis on ensimmäisessä nuhassaan, ei ole kuumetta mutta nenä täynnä räkää. Yöt nukkuu muuten ihan hyvin, mutta tukkoisuus herättää muutaman kerran yössä. Ruokakin maistuu ihan ok, onneksi. Miten kauan tuota kuumeetonta flunssaa voi katsoa ennenkuin pitäisi soittaa neuvolaan/lääkäriin? On tosiaan eka lapsi jolla siis eka flunssa ja me ollaan ihan pihalla miten tällaisen kanssa pitäisi toimia kun on tosiaan joulukin tulossa.

Tämä Nöpiksen tuleva huone/tietokonehuone/vierashuone alkaa olla nyt onneksi valmis. Ehdittiin sittenkin ennen joulua valmiiksi vaikka jo hetken epäilin. Mies jo eilen kysi, että eihän rempata nyt hetkeen mitään. En voinut luvata sillä tuo meidän oma makkari olisi seuraavana vuorossa ja sitäkin varten on kaikki tarvikkeet jo hommattu. Luultavasti sekin projekti menee ensi vuoden puolelle, saas nähdä milloin ispiraatio iskee.

Ommellut olen aika paljonkin, osaksi ihan tänne kotiin kaikkia inspiraation iskiessä, mutta on mulla vielä työnalla pari joululahjaakin. Tässä yksi ompelus joka on ihan vain meille tänne kotiin.

Kokoa n. 130*170 ja takapuoli on tehty fleeceviltistä. On muuten melkoisen lämmin ja mukava kun eilen illalla sitä jo vähän kokeilin. Aika jouluinen on kyllä, joten tuo pitää kerätä joulun jälkeen kaappiin odottamaan taas seuraavaa joulua. Pitääkin katsoa kankaat läpi josko saisin tehtyä vähän "neutraalimman" seuraavaksi.





Tästä peitosta tulikin mieleeni, että olen vähän suunnitellut että jos menisin ensi kesänä myymään näitä peittoja entisen kotikuntani markkinoille... Paljonkohan tuollaisesta peitosta kärsisi pyytää? En haluaisi kuitenkaan ihan ilman edestä myydä sillä onhan niissä oma hommansa, mutta en haluaisi liikaakaan pyytää että joutuisin kaikki kuskata taas takaisin kotiin. Ei ole juuri kokemusta tästä hinnoittelusta joten tarvisin hieman apua...

Nyt täytyy taas rientää yhtä pientä nenää niistämään. On muuten inhottava homma niin äitin kuin pojankin mielestä!

Teho sunnuntai!

Tässäpä tämä meidän kolmas adventti sunnuntai, kuvina tällä kertaa:


Päivä on ollut enimmäkseen tätä:




josta syystä on ollut pakko ottaa liikaakin:




Välissä on ollut:







Ja tätä on hoettu vähän liiankin kanssa tänään:




Ja loppu ilta meneekin sohvalla näiden kanssa:





Tällainen on Katin sunnuntai ollut, minkälainen on Sinun sunnuntaisi?

Pikaisesti

käyn ilmoittamassa että hengissä ollaan. Jotenkuten. Nöpiksen kamaria olen nyt urakalla tehnyt eteenpäin ja nyt on jo hieman uutta väriäkin seinillä. Huomenna olisi tarkoitus tapetoida ja maalailla loppuun ja ensi viikolla asentaa uusi lattia. Voin sanoa että en ihan heti ala repimään lasikuitutapettia enää seinältä... Oli muuten pikkusen kova homma ja kun joissakin asioissa tätä järkeä on vain pikkulusikalla jaettu niin revin sen perhanan tapetin pois seiniltä lyhyt hihainen paita päällä joten arvata voi kuinka kivasti kutisi sen jälkeen... Jostain pitäisi saada vielä edullisesti vuodesohva, mieluiten sellainen metallinen, mutta ihan normi kahden istuttava kankainenkin kävisi näin aluksi. Ja käytettynä. Olen yrittänyt katsella netistä mutta eipä ole sopivaa tullut vastaan...

Huomenna meinasin tehdä myös joululaatikot jo pakkaseen, samoin pitäisi istuttaa joulukukkia kun eilen jo ne ostin. Lahjat pitäisi miettiä valmiiksi sillä olen keskiviikkona menossa ne ostamaan. Inhoan sitä järkyttävää kaaosta mikä näin ennen joulua vallitsee kaikissa vähänkin isommissa kaupoissa. Siksi ajattelin mennä arkena ja heti aamusta niin ei olisi niin kovasti ruuhkaa. Onneksi en ole taas viime tingassa näiden valmisteluideni kanssa. Kävi muuten juuri mielessä että mitä jos tilaisi vain kaikki lahjat netin kautta, pääsis paljon helpommalla...


Tähän loppuun vielä meidän tämän vuotisen joulukortin kuva. (Osa korteista on sentään jo postitettu ja maanantaina lähtee loput.)

Hyvää viikonlopun jatkoa täältä Mäkitalosta!

Joulun odotusta...

Tässä kuvia viime talvelta. Tuo jätkänkynttilä on viime vuoden aatto illalta, meillä on ollut tapana polttaa jätkänkynttilöitä aina aattoiltana. Nuo jätkänkynttilät on asetettu kumminkin puolin meidän talon ohi menevää tietä ja tuossa kuvassa meidän talo jää oikealle ja vasemmalla puolella on taas meidän vanha navetta ja talli. Asutaan siis aika syrjässä ja tuossa tiellä ei ole paljoa liikennettä, ollaan toiseksi viimeinen talo tämän tien varrella.

Toiseksi ylimmässä kuvassa on taas meidän pihalla kasvavat terijoensalvat talviasussa. Ja tuo punainen joka kuvassa pilkistää on siis meidän talo.
On se talvi vain kaunista aikaa omalla tavallansa, harmi että mua ei ole tehty kylmyyttä silmälläpitäen, ei sitten yhtään!

Kotona olen joulua laittanut jo aika paljonki, jostain syystä ei kuvaus inspiraatiota ole yhtään. Pesin jopa sohvien päälliset (oli todellakin jo syytä pestä!) ja onhan se kätevä kun ne voi pestä, mutta voi jumankeikka ei sitä viitsisi ihan joka kuukausi tehdä! Oli se silittäminen ja paikoilleen repiminen vaan sellainen homma että oksat pois! Ja kipeä käsi kiitti.

Nyt pitäis lähtiä tainnuttaan yks puuropöhnäinen poika... Keitin sille itse omena-kanelipuuroa ja virtaa tuli niin että ei tahdo yöunille taipua ollenkaan. Täytyy varmaan siirtyä aamupuuron syöntiin.

Uusi perheenjäsen

saapui meille torstaina. Kokonaista 50 tuumaa uutta televisiota.



Aluksi olin kovasti vastaan, sillä edellinen televisio ei ollut kuin neljä vuotta vanha, mutta sitä vanhaa kuvaputkityyliä. Ja muistaakseni "vain" 28 tuumaa. No pakkohan se oli suostua kun mun oli nuo uudet sohvatkin saatava vaikka edellinen ei ollut kun sen neljä vuotta vanha! Kyllä se ukko piru tietää mistä narusta vetää... ;-D
Okei, ostetaan sitten uusi televisio, mutta sen kokoinen joka mahtuu tuohon kirjahyllyyn. Kovasti tuo mittanauhan kanssa heilui ja vannoi kautta kiven ja kannon että uusi televisio mahtuu tuohon sille varattuun paikkaan. No telkkari kun saapui niin eihän se tuumannutkaan mahtua siihen! Pakko se johonkin on nostaa, kun meillä on pieni mittarimato lattialla joka kyllä keksii heti sen yhden paikan mihin EI saa koskea! Oli pakko laittaa se nyt aluksi tuohon kirjahyllyn ylähyllylle ja uusi televisiotaso on siis hakusessa. Mulla on vain niin kranttu maku että mikään mihin olisi just nyt varaa ei kelpaa ja mitään hätävara häkkyrää en kyllä osta. Ja tuo edellinenkin hylly olisi myytävä pois (kirpputorilla tai regionline.fi) alta ennen uuden ostamista.
Että täällä ainakin on todistettu, että tie miehen sydämeen (myös pienen sellaisen) käy uuden television kautta.

Jesse kävi torstaina lääkärineuvolassa ja kovasti on kasvanu poika, vaikka tiesinhän minä sen. reipas 68cm pitkä ja reilu 7700g oli painoa. Ilmeet on niin ihania kun nyt oikein herran oma persoona alkaa puskea läpi. Niin ja kuinka saatoin unohtaa!!! Eka hammas on täällä! Pikkuisen pilkistää alaleuasta kun nätisti hymyilee ja toinen on viereen jo myös tulollansa.

Iskän kans katottiin kaikessa rauhassa telkaa ja äiti tuli kameran kans häiritteen. Mee ny pois siitä!



Hyvää itsenäisyyspäivää!